Viimeinen ilta Hanoissa ja lämpöä piisaa

Hanoi, Vietnam / 14.6.2012

Viimeistä täyttä päivää Hanoissa viedään ja lämpötila on tänään kivunnut +38 asteeseen. Hanoissa oloaika on kulunut vanhaan kaupunkiin eli Old Quarteriin tutustuessa ja sen putiikeissa ja ravintoloissa pyöriessä.

Löysimme mainion boutiquehotellin, Prince 1:sen, jossa huoneilla oli paitsi kokoa, myös näköä omine parvekkeineen. Aamupalan kera hinnaksi tuli 10$/hlö yöltä.

Varsinaiselle paluumatkalle lähdemme sunnuntai-aamuna puoli seitsemältä, jolloin taksin keula suuntaa kohti lentokenttää. Suomeen lennämme ensin Aeroflotin siivin Moskovaan ja sieltä Finnairilla Helsinkiin.

Kuviin. 1. Katunäkymää Old Quarterista, 2. Viimeisen illan jälkiruoka: banaanicrepeä jäätelöllä 1,40 eur, nams, 3. Sandaalien korjaajaherramme lupasivat 2,5 eurolla pistää popot kuntoon. Työn jälkeen hinta oli kohonnut erinäisten pakottavien seikkojen vuoksi 10 euroon. Mutta kuka voittikaan väittelyn hinnasta?, 4. Perjantai-aamun aamupalalla virittäydyin digi-Hesarin avulla vähitellen suomalaiseen tunnelmaan.

27 tuntia torakoita ja grillattua kanankoipea VR:n kyydissä

Hanoi, Vietnam / 12.7.2012

Saavuimme Vietnamin pääkaupunki Hanoihin 27 tunnin junamatkan ryvettämänä torstaina iltapäivällä. Matkaseurueemme koostuu siis tässä vaiheesta (matkanjohtajamme poistuttua) matkanjohtajan kavereista Joona ja Jan sekä allekirjoittaneesta.

Vietnam Railwaysin eli paikallisen VR:n operoimassa junassa matkustimme ns. parhaassa luokassa, eli 6-hengen ilmastoiduissa makuuvaunuissa. Vaihtoehtoina oli ns. lepovaunuja (normi-istuimet, täysillä posottavat televisiot, ilmastointi), puuvaunuja ilmastoinnilla (pystysuorat puupenkit) ja puuvaunuja tuulettimilla (ilman ikkunoita..). Oma makuuvaunumme oli jo saapuessamme erittäin epäsiisti, likainen ja ahdas. Siis koko 1 600 000 dongin arvoinen. Ilta kuluikin luteita ja torakoita läiskiessä pitkin seiniä. Samassa vaunussa matkustanut paikallinen mies kuvasi kotimaataan osoittamalla matkamuistokseen saanutta täiperhettä päässänsä.

Makuuvaunumme oli vähän samanlainen kuin Valtion Rautateiden vanhemmanmallinen 3-hengen vaunu, paitsi hieman isommassa tilassa oli 6 vuodetta.

Junassa tarjoiltiin myös lounasta ja päivällistä. Junahenkilökunta keräsi tilaukset paria tuntia ennen ruoan "tarjoilua". Vaihtoehtoina olivat riisi kananpaloilla tai riisi porsaanpaloilla hintaan 35 000 dongia (1,75 $). Ruoka tuotiin suoraan hytteihin pikaruokapakkauksissa. Pitkin matkaa hytin oven takana pyöri lisäksi erinäisten syötävien ja juotavien kauppaajia.

Jätehuolto toimi tehokkaasti. Paikalliset nakkasivat roskat ulos ikkunoista elleivät ne päätyneet hytin lattialle. Osa, kuten suomalainen seurue, raahasi roskat muutaman metrin päässä olevaan roskasäkkiin.

Ravintolavaunu, joita n. 12 vaunun junassamme oli 1, koostui kuudesta 4 hengen pirtinpöydästä. Suurimman osan vaunutilaa vei ns. "valmistuskeittiö". Ravintolavaunussa oli pikaisen visiittimme perusteella ns. tunnelmaa vaikka muille jakaa....

Yöllä nukuttiin kohtuullisen hyvin. Paikalliset hyttitoverimme tosin eivät epäröineet äänenkäytössään. Jos asiaa oli aamuviideltä kahden tunnin ajan ja puhetoveri noin metrin päässä, ei kielenkannattimien säästelyssä ollut mitään erityisiä syitä. Kun koko muu hytti oli herännyt tähän älämölöön, saattoivat nämä aamuvarhaisen keskustelijat painaa omat, keskustelusta voipuneet päänsä tyynyyn.

Sitten kuvakavalkadiin. 1. Jokaisessa vaunussa oli käsienpesuupiste, joka täytti paikallisten matkustajien virvoitusjuomatarpeetkin, 2. Iloinen näkymä Hanoin päärautatieaseman laiturilta, 3. Vankilavaun.. eikun viihtyisä istumavaunu naapurijunasta, 4. Vaunumme toinen vessa, 5. Iloinen matkaseurueemme hytissämme, 6. Joona tapasi paikallisen herran joka oli menossa poikansa kanssa lääkäriin Hanoihin, 7. Odottavissa tunnelmissa Nha Trangin päärautatieaseman odotusaulassa, 8. VR:n paksua, makeaa ja haalean lämpöistä kahvia, nam.

Viimeista viikkoa viedaan!

Nha Trang, Vietnam / 11.7.2012 &
Hanoi, Vietnam / 12.7.2012

Loppumatka lyheni tosiaan yllattaen pari paivaa sitten perati kahdella viikolla, joten viimeiset reissufiilistelyt jaavatkin sitten Vietnamissa Saigon - Nha Trang - Hanoi -valille. Hanoista olen ottanut lennon sunnuntaille 15.7. Moskovan kautta Suomeen, operoijana Aeroflot.

Tanaan keskiviikkona olemme suuntaamassa puoliltapaivin Nha Trangin rautatieasemalle paikallisen VR:n huomaan. Vietnam Railways kyydittaa meidat n. 30 tunnissa pohjoiseen paakaupunkiin Hanoihin, jossa vietamme viela kolme yota ennen paluuta Suomeen. Matkan pitaisi tapahtua 6 hengen 3-kerroksisissa makuuvaunuissa, joissa kyyti maksoi 1 600 000 dongia eli n. 80 $. Matka tapahtuu osaksi myos rannikkoa pitkin, joten toivoa sopii huikeita maisemia. Hanoista kaymme mahdollisesti matkailemassa viela Unescon maailmanperintokohteessa Halong Bayssa, mikali aikaa riittaa.

Vietnamissa jokainen voi olla miljonaari. Pari iltaa sitten kuulimme paikallisen opiskelijapojan kertomaa baarissa, jossa han oli baarityontekijana. Kuukausipalkka oli kuulemma 1 000 000 dongia, eli n. 50 $. Automaatista tuleekin nostettua yleensa koneen antamat maksimit, kutakuinkin 1 600 000 - 2 000 000 dongia.

Ennen junamatkalle lahtemista on ehtinyt kuitenkin tapahtua paljon. Saavuimme Vietnamiin viime viikolla Kambodzan Phnom Penhista paivabussilla. Matka oli ihan ok, rajamuodollisuudet menivat tutussa hitaudessa. Suomalaiset eivat parin viikon visiitille tarvitse viisumia Vietnamiin, joten rajalla saastimme muutaman kymmenen dollaria, toisin kuin esimerkiksi jenkit.

Saigonissa eli Ho Chi Minhissa olimme pari yota ennen Nha Trangiin lahtoa. Saigonissa ei ehditty nähtävyyksiä suuremmin tutkailla, sillä kaupungissa viihdyttiin yhden yön edestä.

Tylsin osuus oli 450 km siirtyminen Saigonista Nha Trangiin. Saastaaksemme yhden matkapaivan ja hotelliyon, paatimme ottaa yobussin matkantekovalineeksi hintaan 12 $. Bussi lahti iltakahdeksalta ja perilla piti olla "jo" aamukuuden maissa. Perilla oltiin muuten ennen aamukasia.. Yobussi osoittautui hieman eri ikaiseksi, mita olin odottanut. Sangyt olivat kovin kapeita, ylapetimme ahtaita ja Aasian malliin lyhyita. Bussin koko ilmajousi-iskari-tms apukeinot, joiden pitaisi pitaa teiden kuopat edes hieman kauempana matkustamosta, olivat lopussa. Edessa oli siis painajaismainen yo jalat linkussa ahtaassa kopissa selkaranka hakaten patjan nurkkaan. Seurueemme gentleman Joona tarjoutui hieman lyhyempikasvuisena vaihtamaan sankynsa omaani, joka auttoi selviamaan loppumatkan. Sen sijaan matkanjohtajamme lyhyen punkan aiheuttamien mustelmien maara oli seuraavana aamuna aikamoinen. Iloisesta yosta johtuen seuraava "saastetty" matkapaiva kului lepaillessa hostellilla.

Vietnamin johtavasta rantakohteesta Nha Trangista löysimme siedettävän ilmastoidun hostellin 12 $ huonehintaan, vieläpä läheltä kilometrien mittaista hiekkarantaa. Ko. hotellia pyörittävä perhe huolehti muutenkin seurueen tarpeista viisipäiväisen oleskelumme ajan mm. moottoripyörävuokrauksen diilaamalla (5 $/2 päivää) ja pyykit pesemällä (1 $/kg). Nha Trangissa ehdimme vierailla hieman paitsi paikallisissa keittoloissa, myös ravintoloissa. Riisi-nuudelimätöt irtosivat yleensä 2-3 $ hintaan, olut 0,5 - 1 $ hintaan ja länkkärisapuskat kuten pitsat ja hampparit 4-6 $ hintaan. Katukojuissa tinkaaminen kannatti, hinnat tippuivat rajusti alkuperäisidtä pyynneistä. Esimerkiksi paidasta saatettiin ensin pyytää 350 000 dongia (17,5 $), mutta lopulta hinta olikin 40 000 dongia (2 $).

Nähtävyyksistä vierailimme jättikokoisella buddhapatsaalla. Muilta osin nämä röttelöt ja hökkelöt alkavat vähitellen muistuttaa jo toisiaan maa ja kaupunki toisensan jälkeen..

Mukavin päivä Nha Trangilla oli huvipuistopäivä maanantaina, jolloin motoilimme Janin kanssa Vietnamin kuulemma ykkösvesihuvipuistoon Vinpearliin. Puisto sijaitsi Nha Trangin edustalla saaressa. Saareen siirtyminen tapahtui maailman pisimmällä meren ylittävällä, 3,3 kilometrin mittaisella gondolihissillä. All inclusive -tiketti (ei ruoat, juomat) maksoi 450 000 dongia (22,5 $). Vimpan päälle rakennetussa saaressa riitti entisen neuvostokansan uusrikkaita edustajia riittämiin. Huvipuisto käsitti laajan vesipuiston, perinteisen laitehuvipuiston, ison meriakvaarion ja sisäpuiston peleineen ja 4D-teattereineen.

Sitten kuvatarjontaan 1. Patsas Saigonin paapostin edustalla, 2. Nha Trangin edustalla saaressa sijaitsevaan hulppeaan vesihuvipuisto Vinpearliin johtaa 3,3 kilometrin mittainen kuulemma maailman pisin meriveden ylittava kaapelihakkyra, on oikein Eiffel-tornista mallia otettu ja tietenkin ranskalaisten rakentama, 3. Nha Trangin rannoilla kelpaa ottaa aurinkoa. Erityisesti venalaiset nayttivat nain off-seasonilla loytaneen paikan..., 4. Tallaisilla, muttei kuitenkaan talla, yobusseillla taalla pain maailmaa sahataan. Sangyt ovat kapeita, ja aasialaismalliin usein kovin lyhyitakin. Virallisten makuupaikkojen lisaksi bussit myydaan usein tayteen extrapaikoilla eli lattialle mars, 5. Liput liikenteeseen ostetaan lukemattomista tikettitoimistosta, esimerkiksi tasta, 6. 1,6 miljoonan junatiketti, 7. Nha Trangin rautatieaseman lippujonotusjarjestelma oli kaatunut, joten ryhmamme sai ihan oikeasti jonottaa lippuja, 8.  Nha Trangin Long Son -pagodin takaa loytyy jattikokoinen buddhapatsas, joka on rakennettu 60-luvun alussa, 9. Paikallisen valeoppaan mukaan tassa kuvassa esittaytyva nuori neiti oli osa buddhakoulun luokkaretkea. Jotenkin kuitenkin koko ryhman pukeutuminen jaljitteli enemmankin brittipartiolaisten pukeutumista.. 10. Valeopas otti seurueestamme kuvan pagodilla, ja taman jalkeen halusi vakisin myyda meille 20 $ hintaan paria postikorttia koyhien hyvaksi..... 11. Nakymia Nha Trangin rannalta, 12. Saigonin kaupungintalo (ehka), 13. Saigonin paaposti, 14. Pyykkaystaidetta, 15. Kunnan puistohenkilokunta siestalla, 16. Nokia Lumioineen nakyy taalla viela kiitettavasti katukuvassa, mutta etenki Samsung nayttaa olevan aikalailla niskan paalla jo.

Muutoksia paluusuunnitelmiin, maitojunalla tullaan tsuk tsuk

Matkaseuruettamme kohdanneista force majeure -syistä johtuen keskeytyy matkantekomme valitettavasti ennen aikojaan. Itse palaan Suomeen sunnuntai-iltana 15.7. reittiä Hanoi - Moskova - Helsinki.

Täältä tullaan Suomen kesä...

Iloisia ihmisiä ja maukasta sapuskaa Phnom Penhissä

Nha Trang, Vietnam / 8.7.2012

Pahoittelut ensinnäkin laiskasta kirjoitustahdistani.

Kuala Lumpurista lähdettiin siis viikko takaperin määränpäänämme Kambodzan pääkaupunki Phnom Penh. Parin päivän visiitti sujui Cambodiassa mukavasti, hostellivalinnassa onnistuttiin, eikä kukaan kuollut.

Pöperö oli hyvää, yllättäen. Koska merenelävät tai muut yli 10-jalkaiset äyriäiset eivät allekirjoittaneelle maistu, on ruokavammaisen elämä täällä maapallon suunnalla hieman haastavaa. Kasvisruoan tilaaminen on tuskaisaa, reissukavereiden kehoitukset tilata "rohkeasti" mitä listalta vain löytyy, eivät ole oikein tuloksellisia näläntorjumisen näkökulmasta. Mieleen jäi parhaiten Amokilla eli kookosmaidolla höystetty paikallinen riisi-liha-kalapöperö, jota suosittelen lämpimästi.

Parin päivän vierailumme aikana ehdimme paitsi iltatunnelmoida Mekong-joen rannalla (vähäisessä lemussa, hyi hyi kunnallinen vedenpuhdistus), palkata tuktukin päiväksi 15 dollarilla kuskaamaan osaa retkuettamme purkamaan turhautumistaan kuoleman kent.. ei kun ampumaradalle räiskimään neuvostovalmisteisilla piipuilla. Tyynimmät ja vakaimmat meistä ohittivat tämän vaihtoehdon ja jatkoivat todistamaan Pol Potin järjettömän hirmuhallinnon tekoja 70-luvun loppupuolella Kuoleman kentille. Sen jälkeen vierailimme tutustumassa paikallisiin kidutusmenetelmiin Pol Potin aikaisessa S21 -kidutusmuseossa. Vähillä taloudellisilla panoksilla hallinto näytti saaneen älyttömät tavoitteensa toteututetuksi varsin tehokkaasti.

Kuten matkamme Suuri Johtaja menolippuaasiaan.blogspot.fi -blogissa jo mainitsikin, oli yksi Phnom Penhin kohokohdistamme osallistua paikallisille hmmm no neitosten synttäreille, joissa tarjoilu pelasi. Tästä reissusta lisää jälkilöylyissä Suomessa.

Kambodzasta jäi hyvä maku. Paikalliset olivat kiireettömiä ja iloisia, olut ja ruoka hyvää, hinnat edullisia. Kambodzasta jatkoimme viikon puolivälissä kohti Vietnamin rajaa. Siitä lisää vielä maanantaina illalla!

Ja sitten kuvatarjontaan: 1. Kuorma-autot ja muut no kuljetustavat vetävät täälläpäin maailmaa hieman vähemmän kapasiteettia kuin mihin kotimaassa on totuttu, 2. Paikallusen mustanmaijan kyytiin mahtuu rajallisesti kuljetettavia, 3. Näkymä tuktukin turvakorin sisäpuolelta, 4. Aamunäkymä hostellin katolta naapurikiinteistöille, 5. Väsynyt matkalainen, 6. Hienosti nimetty ravintolaketju (oho, kuva on Kuala Lumpurista), 7. Seesteistä aamuliikennettä, 8. Kun vettä tulee täällä, sitä ei tule tuntikaupalla, mutta kun sitä tulee, niin sitten tuleekin kuin Esterin sieltä itsestään.. Liikenteessä rapa roiskuu.

Seinen solinaa ja Eiffel-tornin huumaa Kuala Lumpurissa

Kuala Lumpur, Malesia / 1.7.2012

Malesian ykköshokema lienee tällä hetkellä "Malesia number 1!". Sen kunniaksi seuraa lyhyt johdatus maan ykkösistä ykkösimmän kaupungin, Kuala Lumpurin arkeen.

KL:ään saavuimme lauantaina päivällä, ja täältä poistumme kohti Phnom Penhiä maanantaina iltapäivällä. Välissä olevat tunnit on käytetty lorvaillessa miellyttävän viileässä ikkunattomassa hostellihuoneessa Chinatownissa eli kaupungin vanhassa keskustassa (osa seurueestamme ei ole viileydestä samaa mieltä, ja tuloilma-aukkoja on pitkin oleskelua teipattu jesarilla), kävellessä vähäisiä nähtävyyksiä silmäillen ja koittaen haparoida syömäpuikoilla lautasella olevaa paikallista syötäväksi tarkoitettua tuotosta kohti suuta.

En keksinyt (jaksanut) muuta tiedotettavaa kaupungista, joten siirrytään saman tien viikonlopun kuvatarjontaan. 1. Eiffel-tornin juurella solisi maltaan tuoksuinen Seine, 2. Sirkushuveja kansalle ja turisteille Petronasin kaksoistornien juurella, 3. Paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten ei mahtihenkilöiden vaan mahtimiesten kuvat löytyvät jokaisen vartiokopin ja työmaakopin kattolistan alta, 4. Kuvottavan hajuinen malesialainen hedelmien kuningas durio maistui herraseurueemme herkkusuille, 5. Kunnan pankki, 6. Malesia ja erityisesti Kuala Lumpur kasvaa vauhdilla - rakennustelineitä ja nostokurkia riittää, 7. Petronasin kaksoistornit (Canon Digital Ixus75:n yrityksistä huolimatta salamavalo ei valitettavasti riittänyt valaisemaan koko rakennusta kuvaamishetkellä).

Viimeistä päivää Penangilla

Penang, Malesia / 29.6.2012

Viimeinen kokonainen päivä Penangin saarella on tänään perjantaina, ja huomenna alkuun 5 kärsää käsittävä seurueemme lennähtää tämän maan ykköskaupunkiin Kuala Lumpuriin. Siellä piipahdamme parisen päivää, kunnes maanantaina Air Asian punavalkoiset siivet suuntaavat Kambodzan Phnom Penhiin. Varsinainen Kaakkois-Aasian kierros on siis vasta alkamassa tämän viikon orientaatiojakson jälkeen.

HUOM! Ansiokas ja tarkka paluumatkasuunnitelma löytyy naapuriblogista, http://menolippuaasiaan.blogspot.com/2012/06/paluumatka-kohti-suomea.html.

Viikko on kulunut lungisti, erityisesti lämpöön, hälyyn, ruokiin ja liikennekaaokseen totutellessa.

Vuokraamallani mopolla (muun herraseurueen mielestä kyse on moottoripyörästä) on kierrelty Penangin Georgetownia ristiin rastiin. Mopoilla pujotellaan autojen seassa periaatteella missä vain on sopiva reikä, siitä voi pyörällä ajaa. Homma toimii, koska autoilijat joustavat. Vaaratilanteita syntyy, ja pari päivää sitten todistimmekin skootteritytön ja auton kolaria. Tienviittoja ei Penangin teillä suuresti näe. Isoimmilla teillä on mopoliikenteelle oma kaista. Oman pyöräni (kuva alla, onnistuneesti vinossa) vuokra maksoi 4 vuorokaudelta 100 ringittiä, rinkulaa, eli n. 25 euroa. Ei siis paljon mitään.

Hintataso täällä on muutenkin edullinen. Parhaillaan istun uima-altaan ravintolassa, jossa kahvi (1,4 rm), tuorepuristettu mehu (2 rm) ja omeletti (3 rm) maksavat siis yhteensä kuutisen ringittiä eli 1,5 euroa. Yleensäkin ruoka-annoksen ja juoman saa 2-3 eurolla, kunhan pysyy poissa turistiansoista.

Länkkärimenosta saimme keskiviikon ajelulla maistiaisia Penangin Hard Rock Cafesta, jossa oli näytillä entisten ja nykyisten viihdetaivaan tähtien rekvisiittaa. Cappucino ja pieni jälkiruoka tekivätkin sitten jo kolmisenkymmentä ringittiä, eli kuutisen euroa. Tämän maan hinnoissa tarkoitti sitä, että paikalla oli meidän lisäksemme pari brittirouvaa ja jenkkipariskunta. Mukaan tarttuivat kuitenkin paikan nimikkopaidat. On sitten jotain mitä esitellä..

Tämä blogi on jäänyt hieman "vaatimattomalle" tasolle, eikä vähiten kuvien onnettoman asettelun ja sisällön vuoksi. Sekavuuden maksimoimiseksi tässä lyhyt selostus kuvien sisällöstä: 1. Auringonnousu tänä aamuna, 2. Mopokierroksella nähtyä: turistialueen rantaa, 3. Penangin kaupungintalon kanttiini, 4. Penangin kaupungintalon viranhaltija, 5. Penangin kaupungintalo, 6. Tämä kuva on Indonesiasta, miksihän se on täällä, 7. Turistialueen rakennuskantaa, 8. Vuokrapyöräni.